tiistai 20. marraskuuta 2012

Ei sen näin pitänyt mennä

Täydellinen kakkuni, neidin syntymäpäivää varten.





Totuus toiselta puolelta katsoessa.



Eikä niin, että kävin tänään katsomassa siskoani yöllisen itsemurhayrityksen jäljiltä. Fyysinen tila on vakaa.

Rakas siskoni kunpa näkisit tai edes luottaisit,  että elämällä on meillekin vielä annettavaa. Älä luovuta, etsitään yhdessä. Et voi jättää mua.

Eipä mulla muuta.


7 kommenttia:

  1. Luin tuon edellisen postauksen siitä kun vertailet omaa blogiasi muihin niin tuo kakku taitaa kertoa totuuden siinäkin asissa...tämä blogi elämä on vain pintaraapaisu monenkin elämästä totuus voi olla juurikin tuo kakun kääntöpuoli...sen vuoksi olen aina ihaillut blogiasi että sulla on rohkeutta tuoda ns. totuus julki.

    Voimia tähän hetkeen <3

    VastaaPoista
  2. Oi paljon, paljon voimia teidän perheelle vaikeassa tilanteessa!

    VastaaPoista
  3. ekaksi sanon, että toivon todella, että siskosi pääsee taas jaloilleen. tiedän miten raskasta läheisillä on kun toinen yrittää itsemurhaa, on syvästi masentunut, näköalaton....

    toiseksi voin sanoa, että itse en enää lue blogeja, missä ainoat postaukset koskee tehtyjä ostoksia, blogin kautta saatuja alennuksia ja lahjoituksia. voi olla, että olen kateellinen, mutta jos ei muuta kerrottavaa ole kuin, että "saimme tän tiksun haalarin kiitoksena blogiyht.työstä tms." niin jätän avaamatta...tai jos ei voi pienintäkään negatiivista kritiikkiä antaa/julkaista, ja puhun ihan asiallisesta kommentoinnista, niin sekin blogi jää minulta unholaan.

    hienoa, että voit nostaa vaikeat asiat esiin <3 tänne tulen toistekin ;)

    VastaaPoista
  4. Todella paljon voimia teille tuleviin päiviin!

    On hienoa että pystyt tänne kertomaan huolet ja aratkin asiat. On kyllä blogeja missä hehkutetaan onnea ja täydellistä elämää mutta onko se muka aina niin täydellistä?? Tämä sinun blogi on kumminkin rehellinen ja kertoo todellisesta elämästä eikä vain hienoista tavaroista. Yrittäkää jaksaa!!

    VastaaPoista
  5. Voi, mitä kuulumisia<3 Toivottavasti siskosi teko oli vain äärimmäinen hätähuuto ja hän nyt huomaa, että huutonsa on kuultu<3

    Minäkin olen miettinyt noita samoja juttuja, mitä sinä alla mietit. Etenkin sitä, että onko se jotenkin väärin, kun en postaa mitään, kun ei vaan ole mitään postattavaa. En kuitenkaan haluaisi postailla vain ikävistä aiheista. Minun blogi on hyvin pitkälti pintaliitoa. Mutta ei sen vuoksi, ettwn uskaltaisi kirjoittaa muuta vaan siksi, että koen itse jonkinlaisena terapiana sen, että voin hetkeksi heittäytyä kauniiden tavaroiden, kuvien ja vaatteiden maailmaan ja unohtaa kaiken tämän arkisen surun ja tuskan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten muiden blogeja lukisi, joissa ei ole vain pintaliitoa<3

    VastaaPoista