sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Hoitovarustelu ja haalarihakua

Neidin olisi tarkoitus aloittaa hoito parin viikon sisään, paikkaa haimme perhepäivähoitajalta, ja nyt tarvisin neuvoja teiltä kokeneemmilta. Miten sinne on hyvä varustautua, mulla ei ole aavistustakaan, reppu tietenkin, mutta mitä ulkovaatteita, vaihtovaatteita ym..

tämä asu tuli meille silverjunglelta



Lisää kuvateksti

Ja sitten meillä on hakusessa talvihaalari, sekä tepsuja koossa 27 sekä hienostelukenkiä, sekä välikausihousut koossa 98, jos teiltä löytyy niin laittakaa mailia osoitteeseen pirpanaunelmia@hotmail.com


torstai 26. heinäkuuta 2012

parantolamiljöötä

Minähän olen viettänyt kaikki yöt nyt kotona ja koko viikonlopunkin olin. Mutta päivisin täällä taas, kuvasin vähän ympäristöä suklaanostoreissulla. Mun mielestä täällä on todella kaunista, yks rakennus tuolla on jonka haluaisin kodikseni, katsotaan jos jaksan käydä joku päivä kuvaamassa sitä.












torstai 19. heinäkuuta 2012

Edesmennyt viikko

On ollut tähänastisen elämäni vaikein, tulevastahan en voi tietää. Hieman parempia hetkiäkin on ollut laastarilääkkeen avulla(rauhoittavat). Päivittäislääke vaihettiin kertaheitolla eilen, ei hitaasti lopetuksia. Palataan takaisin samaan mitä söin silloin yli vuosi sitten ja mitä olin syönyt yli kymmenen vuotta. Olen viime viikon aikanut kokenut elämäni pahimpia tunteita, tuskaa, epätoivoa ja menetyksen pelkoa ja oman järjen menetyksen pelkoa. Kaiken menettämistä. Jokainen päivä on vieläkin vaikea. Otan nukahtamislääkkeen iltaisin jotta pärjään aamuyöhön asti, sitten se taas alkaa, jatkuva paniikki, ahdistus ja hirveä pelko. Päivittäin saan kaksi laastarilääkettä ja ne on tällä hetkellä mun oljenkorsi, silloin saan hieman toivoa kun hetken helpottaa. Tunsin eilen jopa nälkää ja söin vähän, sekin on heikentänyt mua, ruoka ei ole mennyt alas millään. Toiveikas en todellakaan uskalla vielä olla, pettymykset on liian vaikeita sietää. Mutta jos lopputulos on hyvä niin tämä on sitten varmaan ollut kaiken arvoista. Kotona olen ollut kahtena yönä. Mitään parempaa ei ole kuin nukkua neiti minuun käpertyneenä. Eilen vähän pahoitin mieleni kun olisi halunnut isänsä viereen ja äiti olisi pitänyt mennä takaisin lääkäriin. Mutta halus se nukkua mun kanssa. Hyvä merkki on se että uskaltaa kiukutella minulle eikä varo mitään.

Hoitosuunnitelmaa tehtiin tänään, ovat myös samaa mieltä kuin minäkin olen ollut että aikaisemmat hoitosuhteeni ovat olleet vääriä ja riittämättömiä. Nyt jatkan täällä vielä  ainakin päiväpotilaana pari viikkoa, tosin petipaikkakin löytyy, ja kotoa saa tulla takaisin milloin vaan. Mutta kotiin päin pitäisi kovasti pyrkiä. Jonkinlaista traumaterapiaa pitäisi saada, ja kun olo on tasapainoisempi niin kunnon terapiaa. Ammattilaisten mielipiteiden mukaan kyse on lapsuuden traumoistani ja turvattomuuden tunteesta silloin, samoja tunteita olen tuntenut täällä. Uskon että ovat oikeassa sillä itku tulee heti kun jotain lapsuudesta puhutaan. On noussut vissiin pintaan oman lapsen saannin myötä, ja varsinkin kun tyttö on tulossa samaan ikään milloin jouduin turvattomampaan elämään. Olen halunnut lapselleni kaikkea päinvastaista ja siksi olen ollut jatkuvasti varpaillaan ja ahdistus kasvoi muutaman vuoden aikana kunnes tuli romahdus. Toki asiaan liittyy varmasti muutakin, elämästä erakoitumista, välit miehen kanssa ym.

Pikkulapsipsykiatrille olisi myös tarkoitus mennä jotta opin keinoja neidin kanssa selviämään ja miten selitän asioita jos mulle tulee huonompi vointi ym. Otan kaiken mahdollisen avun vastaan. Myös täältä tehtiin lastensuojeluilmoitus jonka avulla saadaan neidille hoitopaikka kahden viikon päästä. Suhtkoht lähellä meitä on vapaita paikkoja perhepäivähoitajalla hoitajan kotona. Se olikin toiveeni.

Kiitän kaikkia teitä rakkaita lukijoita, jotka ilmaisitte tukenne edellisessä postauksessa. Vaikka mieli oli synkkä niin jotakin lohtua toisten välittämisestä saa. Suurin tukeni on ollut oma äitini jonka kanssa puhuminen on aina helpottanut, hän on myös hieronut jännityksiä selästäni. Käy töissä, auttaa tomia siljan hoidossa ja tukee minua, valaa uskoa, ollut meillä tukena yötä, vaikka on joutunut aamulla viideksi töihin. Tiedän että tämä vaikuttaa kovasti kaikkiin läheisiini ja olen todella kiitollinen, tässä tilanteessa näkee ketkä ovat tukena. Ja lupaan että autan myös jos joskus voin hyvin ja toiset tarvii apua.

Mielelläni ajatuksianne teiltäkin lukijani luen:)

EDIT myös kilpirauhasarvoni oli koholla, viitearvo oli että 19 ei sais ylittää (tai jotain sinne päin), mulla oli 21,5, eli viittaa mahdollisesti liikatoimintaan, tiedä sitten paljonko on oloon vaikuttanut, sillä ne kaikki oireet melkein tuntuu olevan. Kontrolli siitä kuukauden päästä.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Vene kaatui

ja tulin viimein keskiviikkona akuutti osastolle. Olo on ihan hirveä ollut koko ajan, itkua ja paniikkia jatkuvasti  ja kauhea pakokauhu. Masennus on pukannut pintaan ja tällä hetkellä tuntuu ja pelottaa että mikään ei koskaan enää ole normaalisti tai kiinnosta. Olen rääkynyt kuin pieni lapsi. Tyttöä on hirveä ikävä vaikka ollaankin nähty. Kotiin saisin mennä yöksi mutta pelkään etten osaa olla enää siellä, mutta en osaa olla osastollakaan. Usko ja toivo on kadonnut.

Sen vain ajattelin tulla kertomaan.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Syksykö?

No ei ainakaan meillä, mutta eilen tuli elloksen syys/talvikuvasto ja sitä vähän selailtuani pisti kyllä masentamaan. Eli meillä ei kyllä eletä vielä ollenkaan syksyssä. Yleensä mulla on kyllä tapana fiilistellä vuodenaikoja etukäteen eikä olla läsnä nykyisessä. Tuntuu että juoksen jatkuvasti aikaa vastaan, ja aina häviän. No kyllä se syksyn salaperäisyys ja hämyisyys sieltä varmaan  vielä iskee, mutta ei vielä.

Pyysin neitiä eilen poseeraamaan kukkaruukun vieressä kirjastosta tultaessa, mutta hän juoksikin läpi kaikki kolme ja jokaisessa oli napattava kuva:). Tyttö muuten menee nykyään ihan itsenäisesti lastenosastolle, ja kuvassakin näkee kun on valinnut kirjoja laukkuunsa.

hattu ja tylli gymboree,paita ja legginsit sekä laukku hm, jalassa crocsit







Ollaan herkuteltukin muutamana päivänä (no minä herkuttelen kyllä joka päivä), nyt suklaakakulla. Ja tuon ihanan liinan tilasin hm:ltä.


Ja siitä viime postauksesta jäi puuttumaan muutama kuva kun ne hävis, mutta nyt sain ne siirrettyä, eli meille tulleita vaatteita. Tosin nytkin yksi kuva tulee ihan nurinkurin mutta samapa tuo.

mayoralin tummansininen velourasu

toppi theo&pauline, lili gaufretten neuletakki ja parit leggarit hm:ltä

Aurinkoista kesäpäivää, ja on kiva kun kommentoitte jos käytte kurkkimassa :DD