maanantai 18. kesäkuuta 2012

Erittäin tehokasta terapiaa

Mikäs tässä ollessa. Tuossa lehdessä on mun mielestäni aina kaikkein kutsuvimmat kannet.


Ottaa kyllä päähänkin, taas sai soitella kaikkien terapeuttien perään. Mun annettiin ymmärtää että toimintaterapiaa olisi kerran viikossa, no edelliskerrasta on yli puoltoista kuukautta. Kaksi edellistä kertaa peruttu. Huvittavinta oli kun toissa maanantaina soitettiin uusi aika ja keskiviikkona tuli jo kirje peruuntumisesta, ja nuo kirjeet tulee kakkosluokassa kai niin oli peruttu samana päivänä. Tänään soitin ja sain ajan ensi viikolle, kun heinäkuussa on heidän kesälomat.

Pariterapiaa oli viimeksi huhtikuun alussa (samat terapeutit jotka halusivat tehdä sen lastensuojeluilmoituksen), toukokuun alussa oli seuraava aika, tuli kirje peruuntumisesta ja ilmoitus että uusi aika lähetetään. Tänään soittelin perään. Toinen terapeutti ollut sairaslomalla ja nyt alkaa kesälomat. Elokuussa otetaan yhteyttä.

Kysyin myös samalla siitä lastensuojeluilmoituksesta, ovat kuulemma pistäneet toukokuun alussa. Sanoivat ettei siellä sit varmaan pidetä kiireisenä kun ei ole mitään kuulunut. Kerroin että mies oli lukenut että sieltä on kahden viikon sisällä otettava lain mukaan yhteyttä. Vastattiin että niin vissiin onkin, onpas omituista, tarkastavat asiaa. Voi huh huh.

Täytyy sanoa että on niin erittäin tehokasta terapiaa. Tällä tavalla mua on roikotettu jo vuosia listalla. Saattaisin voida paremmin jos minuun keskityttäisiin intensiivisemmin.

Mulla on niin paljon kynnyksiä tällä hetkellä ylitettävänä ja kaipaan hirveästi juttukaveria, joku vapaaehtoinen voisi muuttaa meille ja antaa rohkeutta.

Laskeskelin että puhun varmaan noin viiden ihmisen kanssa viikossa mukaan luettuna oma perhe.


No oikein mukavaa alkuviikkoa ja onkohan se juhannuskin jo tulossa :)

Ja jos kukaan käy lukemassa niin jättäkäähän kommenttia niin tiedän etten ihan yksin täällä ole :)

 

7 kommenttia:

  1. No et sää täällä yksin ole :) Jos lähempänä asuisin nii varmasti voisin piipahtaa aina sumpille ja jutteleen. Tuntuu olevan kyllä olevan aikamoista toimintaa siellä :/ Mä en teidän juttua silleen tiiä ku mitä täällä lukenu osan, mut tosi harmillista,että pompotetaan tai just roikotetaan tuollalailla!!

    VastaaPoista
  2. Tosi kurja juttu tuo avun saanti, harvemmin ne, jotka sitä apua tarvitsee, jaksaa sitä enää aktiivisesti vaatia.
    Näin kotiätivuosina sosiaaliset kontaktit vähenevät kyllä tosi paljon, varsinkin talvella en päivässä puhu kuin lasten ja miehen, sekä ehkä kerran viikossa postinkantajan ja kaupan kanssan kanssa. Kesällä sitten ehkä vähän enemmän.

    Mukavaa alkuviikkoa teillekin!

    VastaaPoista
  3. Et ole yksin, ainakin täällä on myötäeläjiä. Olet rohkea kun puhut näistä asioista ainakin täällä. Meitäkin taitaa etäisyys erottaa, mutta ehkä blogin kautta voisi saada ystäviäkin? Entä leikkikentät yms, kerhot, voisiko niiden kautta olla mahdollista saada juttuseuraa?

    VastaaPoista
  4. Tiedän läheisten kokemusten perusteella että apua saa yleensä vasta kun asiat ovat jo todella huonosti...ei mene ihan oikein.
    Itelläkin juttuseuraa välillä huonosti kun on tytön kanssa kotona.
    Mukavaa viikkoa teille!:)

    VastaaPoista
  5. Tuo sun teksti kertoo valitettavan paljon tämän maan terveydenhuollosta. Kyllä apua pitäis saada jos sitä tarvitsee. :/
    Ootko missään keskustelupalstalla jutellu ikinä? Jos jostain löytyisi ihminen kenellä olisi samankaltainen tilanne kuin sulla?

    Jaksamista ja aurinkoa kesään, toivottavasti saat avun mikä sulle kuuluu ja minkä sinä ja sun perhe ansaitsee (sitten elokuussa :/)!

    VastaaPoista
  6. Et Ole Yksin!!
    Olet silti yksi niiden joukossa joilla on samanlainen kokemuskenttä meidän hyvinvointipalveluista.
    Palveluista missä yksilö jätetään yksin, annetaan aika jonnekin kaukaisuuteen ja vedetään ovi kiinni..
    Olen ollut jo liian kauan sisällä tässä oravanpyörässä sijaisäidin ominaisuudessa ja sitä ennen työssä lastensuojelussa..tiedän hyvin mistä puhut..liiankin hyvin..
    Haluaisin halata sinua, valaa uskoa tulevaan..
    Olet silti minusta voittaja kun uskallat nostaa kissan pöydälle täällä netissä, se on jo paljon! Liian paljon on heitä, joiden voimat ei riitä kuin kääntymään vielä enemmän sisäänpäin..sinulla on kuitenkin varpaat ovenraossa :))
    Lähetän sinulle voimahalauksen ja toivon sinulta vahvuutta viedä asiaasi eteenpäin..kyllä jokaiselle löytyy joku joka auttaa ja kuuntelee..sen etsiminen vaatii välillä liiankin paljon voimia, mutta uskon että sinä sen löydät ja saat tarvitsemaasi tukea!!!
    Juhannus terkuin
    jaana

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille teille kommenteistanne, erityisesti Jaana on kiva kuulla "siltäkin puolelta" tunnelmia:). Eihän sitä voi muutakuin uskoa tulevaisuuteen ja kyllähän tuo pieni neiti motivoi itseä, mutta kun itse ei osaa ja uskaltaa niin vähän.

    VastaaPoista