sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Nyt sitä vihdoin tulee,,,

Nimittäin lunta, ihania isoja hiutaleita.

Kävin myös pienellä kävelyllä, nauraisitte kun tietäisitte miten mitättömästä matkasta oli kyse. Ensin tuntui hyvältä, sitten kadutti että lähdin. Sitten yritin laskeskella ja laulaa mielessäni, sitten yritin hengitellä. Tuijottelin vain alas eteeni etten näe kuinka pitkä matka on kotiin. Huh huh olipa koetus eikä jännitys ja pelko ole vieläkään lauennut, paniikkihäiriöisen elämää. No pikkuaskelin, ehkä uskaltaa joskus uudestaankin.







Hauskaa sunnuntai-iltaa, minä kudon ja päättelen vanhoja töitä ja odotan neitiä ja ukkoa kotiin. Neiti ollut päivän mummulassa ja ukko liesus jo illasta.

3 kommenttia:

  1. Täällä ollaan ihan kateellisia lumesta. Sade piiskaa ikkuinoita ja lujaa tällä hetkellä.

    VastaaPoista