lauantai 26. marraskuuta 2011

Hieman jouluista/talvista tunnelmaa kotiin ja sairauspohdintaa

Neiti oli eilen nauttimassa yhdestä syntymäpäivälahjastaan, mummu vei titi-nalle konserttiin. Harmi ettei ole yhtään kuvaa nyt muistanut pyytää mummulta:).  Kotiin mukaan kannettiin tietenkin titi-nalle, ja pienet muoviset titi-, tau- ja tirinallet ja tau-sukkikset. Aika kova hinta kyllä tuollaisista sukkiksista 12 €, mutta olipahan mummun rahat:).

Sillä välin kotona hieman laittelin jouluisempaa ja talvisempaa.



Neitiä kovasti odottelen jo kotiin, on ollut päivän siskoni luona saamassa virikkeitä, minä olen viettänyt päivää siivoten ja neuloen ensimmäisiä palmikkosukkiani. Ihanaa kun osaa aivan itse tehdä jotain kaunista:).

Tiedostan, että osa ahdistustani on varmaan tämä kotiin erakoituminen, on vain niin hankalaa päästä mihinkään. Myös yksinäisyys ja juttukaverien puute vaivaa. Jotenkin hassua on kun ajattelen että vuoden on ollut jo aivan hirveää ja kesäkään ei ollut kivaa ja neidillä ei ollut kivaa. Eilen kuitenkin kuvakansiota selatessani näin ettei pidä paikkansa, siellä oli todisteita kaikenlaisesta kivasta. Minkäköhän takia pää vääristää kaiken. Sama koskee muutenkin elämääni, en näe mitään taitojani enkä osaa olla ylpeä, olen vain hirvittävän pessimistinen ja negatiivinen. Yksi suuri muutokseni on että noin vuosi sitten jätin alkoholin kokonaan pois, se hallitsikin elämääni yli kymmenen vuotta poislukien tietenkin raskausaika. Tupakoinninkin lopetin heti kun kuulin raskaudesta. Noiden asioiden pois jättäminen luulisi olevan vain hyväksi, niin minkä takia sitten olen masentunut. No joo, eikai sitä olisi jos vastauksen tietäisi. Koen myös syyllisyyttä huonosta äitiydestäni ja miten tämä vaikuttaa lapseeni. Enkö rakasta lastani kun en aina jaksa. Onneksi kuitenkin tiedän että rakastan häntä eniten koko maailmassa ja lapseni voi ainakin vielä oikein hyvin. Hoitokontaktini sanoo että "sairauteni" on pienempi kuin luulen, itse vain korotan sen isoksi ja vakavaksi. Haaveilen vain elämästä jolloin voin hengittää kunnolla ja liidellä vapaana kuten muutkin ihmiset. No ei asiat kuitenkaan niin huonosti ole, jotta ihan tässä synkistyisi.

Hyvää lauantai-iltaa teille!

4 kommenttia:

  1. Nättejä joulujuttuja olet laittanut esille. :)

    Masennus on kyllä sukkela tauti. Itsekin siihen silloin tällöin taipuvainen (tosin oma masentuneisuuteni on yllensä sellaista alakuloisuutta, ei kuitenkaan vakavaa). Itekin olen nyt sen 4vuotta ollut melko lailla erakoituneena kotona, ja välillä tosiaan tulee sellainen yksinäisyyden tunne kun ei täällä näy edes ihmisiä, ja ystävillä (kaikilla) täysin erilainen elämäntilanne. Helpolla ihminen sortuu myös vertaamaan omaa elämäänsä toisten ihmisten elämään, mikä voi aiheuttaa sellaista katkeruutta(kin). Tärkeää olisi voida pitää sitä omaa elämäänsä juuri parhaana. Nauttia joka hetkestä. Itse olen tätä opetellut, ja nyt ei olekaan ollut sitä ahdistuneisuutta, kun pystyy ajattelemaan että loppujenlopuksi ne omat asiat ja elämä on aika hyvin. ;) Näin haluankin elää. Se kaikkein tärkein, oma perhe on tässä, aina. ♥ Vaikeaa on niiden mielensolmujen avaaminen, mutta toivottavasti sinäkin pääset tuosta ahdistuneisuudesta eroon! ♥

    Jaksuja ja iloista ekaa adventtia! :)

    VastaaPoista
  2. Ihania joulujuttuja olet laitellut :)

    VastaaPoista
  3. Tämä marraskuun pimeys ei ole omiaan vähentämään masennusta. Itse olen ollut lasten kanssa kotona olon aikana taipuvainen masennukseen, koska olen kokenut kotona olon rankaksi ja uuvuttavaksi ajoittain. Masentuneena ei näe kuin huonot asiat, mutta se on vain osa sairautta eikä todellisuus. Jaksamista ja hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
  4. Hei!Tulin vastavierailulle :) itse aikoinani odotin vuosia äidiksi tuloa ja kuvittelin ihanaa koti-arkea. Ei se arki sitten aina niin ihanaa ollut, kun kotiin vihdoin sain lapsen kanssa jäädä. Elämä muuttui kerta heitolla siten, että pieni meni kaiken edelle. Oma aika, pienten omien juttujen tekeminen, edes kotona - yksin, oli ainakin miulle tarpeen.
    Toivottavsti löydät oman "henkireikäsi" josta saat voimia arkeen!

    VastaaPoista