perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tämä "sairaus"

Olenkin aikaisemmin maininnut että sairastan tällaista paniikkihäiriö-ahdistus-masennusta, vaikea tietää mikä on seurausta millekin. Mulla on reilu 10 vuotta ollut lääkitys ja tila kiertää samaa kehää. Nyt lääkäri päätti lähteä lääkevaihtoon (kokeilu) ja tiedossa on varmaan rankat ajat. Ensin puretaan vanha lääkitys nopiaa ja sit aloitetaan uusi lääkitys heti perään. Lueskelin noista uusista netistä ja kauhelta kuulosti. Mutta ei auta kuin uskoa lääkäriä ja toivoa että lääkitys auttaisi oikeasti ja voisin huokaista kerrankin. Mun toiveena on että saisin tämän selätettyä joskus ja viettää lääkkeetöntä elämää.

Kun on näinkin pitkä tausta tällä sairaudella niin on tosi vaikeaa tietää että mikä tunnetila on "normaalia" ja mikä ei. Kun ei muista enää sitä normaalia elämää. Eihän "normaalin" ihmisen elämä ole tasaisen aurinkoista vaan on kaikenlaisia tunnetiloja, mutta koska luokittelee itsensä tämän sairauden kautta niin kaikenlainen pienikin alakulo tuo pelon että onko masennusta, voiko seota ym. Mä toivon että tällaista ei olisi olemassakaan, kuitenkin invalisoi niin paljon.

Tiedostan että kun olen niin paljon itsekseni eikä juurikaan ole ketään kenen kanssa jutella ja vaihtaa ajatuksia, niin tämä sairaus saa suuremmat mittasuhteet. Valitettavasti olen ihmistyyppiä joka analysoi ja pohtii kaikkea tuntemuksia ja ajatuksia omassa päässään.

On varmasti olemassa myös vaihtoehtohoitomuotoja tän tyyppiseen sairauteen. Uskotteko te että esim. akupuntio ja muut hoitomuodot tuo tuloksia, tai onko lähipiirissänne tuttavia jolle olis hoito tehonnut. 

Haluan kertoa tästä sairaudesta julkisesti, enkä ole sitä koskaan häpeillytkään. On jotenkin hassua kun uudet ihmiset joita tapaa niin ei näe tätä päältäpäin vaan luulee mua "normaaliksi".

Ei täällä vakavaa tunnelmaa ole, pohdituttaa vaan tämä asia niin paljon joten tällainen ei niin aurinkoinen postaus tänään.

4 kommenttia:

  1. Se on totta, että itsekseen päässä pyörittelemällä asiat saa valtavat mittasuhteet, eikä enää tiedosta mikä on totta ja mikä ei ja mikä oikein ja mikä väärin.

    Minulla tuttu saa akupunktiota vaikeaan aivosairauteen (mm. pääkipua aiheuttaa) ja hänellä on tuottanut tulosta. Tietysti on eri asia kuin sinun tilanne.

    VastaaPoista
  2. Tiedän niin hyvin, mistä kirjoitat. Itse sairastan masennusta. Sain siihen jonkin verran apua kiinalaisesta lääketieteestä yhdistettynä akupunktioon, mutta harmikseni tämä erittäin hyvä hoitaja lopetti täällä päin vastaanoton ja ottaa nyt vastaan ainoastaan Helsingissä. Migreeni noilla hoidoilla helpotti myös ihan hirmuisesti, voin kyllä lämpimästi suositella kokeilemista. Hellä halaus!<3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun noin rohkeasti kerrot tilanteestasi.Akupunktio auttaa moneen tilanteeseen kannattaa varmasti ainakin kokeilla :) Ihanaa viikonloppua

    VastaaPoista
  4. Ja kiitos käynnistäni blogissa :)
    Ihanaa, että kuitenkin uskallat puhua sairaudestasi. Se on kuitenkin yksi askel parantumiseen.
    Ystäväni sairastui pari vuotta sitten pahaan masennukseen epäonnistuneen leikkauksen jäljiltä (kovat kivut jäi). Onneksi hänellä on poika, jonka vuoksi hän jaksoi yrittää jatkaa elämäänsä ja haki apua. Minäkään en huomannut hänestä mitään (ja hän on yksi parhaimmista ystävistäni -ollut jo melkein 20 vuoden ajan!!), niin hyvin hän sen peitti ja peittää edelleen. Pikkuhiljaa hän uskaltaa minulle kertoa voinnistaa. Jos on huono päivä, hän sanoo sen -mikä mielestäni on todella hyvä asia.

    Oikein paljon tsemppia ja jaksamisia sinulle. Toivottavsti uusi lääkitys on auttanut (en ole ehtinyt vielä uusinpia päivityksiä).

    VastaaPoista